Harrastuksena puutyöt

Teen työssäni paljon asiakaskäyntejä ja monien asiakkaiden kanssa olen tullut vuosien saatossa melko tutuksi. Osa on kertonut asioita jopa henkilökohtaisesta elämstään, välillä ajatuksiin valuu josko olen sittenkin enemmän terapeutti kuin myyjä. Yleisin keskustelunaihe johon työasioista poiketaan on kuitenkin harrastukset. Jokainen toki harrastaa tasan sitä mitä huvittaa, mutta muutamia kertoja olen joutunut pidättelemään naurua kun ulkoisesti hyvin ”äijä”mäinen mies on kertonut harrastavansa tanssia tai puutöitä. Vastaavasti muutama suoraan sanottuna mikkihiiri onkin sittne omannut hyvin mielestäni miehiset harrastukset kuten lentäminen tai autourheilu. Koville autourheilijoille suosittelen muuten lämpimästi Ahveniston rataa, on pojat mutkia ja vauhtia!

Mies vai Mikkihiiri?

Mies vai Mikkihiiri?

Toki harrastukset ovat todella henkilökohtaisia ja omat harrastukseni ovat kyllä melko korkealuokkaisia (purjehtiminen & sijoittaminen). Moni ehkä ymmärtää tämän kirjoituksnen niin, että haluaisin jotenkin nostaa itseäni korkeammalle harrastusteni takia – ei toki. Sille en vaan voi mitään, että ne luovat tiettyjä mielikuvia ja vaikutelmia ihmisestä. Varsinkin kiertävänä myyjänä tapaan todella paljon erilaisia ihmisiä ja kuva heistä muodostuu monen tekijän summana.

Harrastuksistani kuultuaan moni asiakkaista on todennut, että ”Olet varmasti tosi rikas!” tai ”Paljonko on mennyt rahaa?”. En ole koskaan mieltänyt itseäni rikkaaksi, korkeintaan hyväosaiseksi. En myöskään laske harrastuksiin meneviä rahasummia, yksin asuessa kulut ovat muutenkin vain murto-osan siitä, mitä vaikkapa monilapsisella perheellä. Purjehtimiseen voi kyllä jo vaatetustasolla saada kulumaan tuhansia euroja. Haaveena olisi joskus omistaa Princess Yachtsin valmistama vene, vaatinee tosin vielä muutaman vuoden työskentelyä…

Yhteenvetona tälle avautumiselle tai vuodatukselle – Ei ole mitään väliä mitä harrastat, kunhan itse viihdyt. Ihmisten tuomiteminen tai luokkiin jako on turhaa pelkkien harrastusten perusteella, elämä on paljon muutakin kuin veneenkorjausta tai tanssia.

Älä ota kesäkissaa!

Kesäkissalla on pelkästään kotimaamme kielessä melko monta määritelmää. Maalaiset mieltävät sen enemmänkin eläimeksi, joka otetaan kesällä lasten- sekä aikuisten iloksi ja annetaan elää luonnonvaraisesti. Onneksi tällainen kulttuuri on vähentynyt reilusti, eikä eläimiä oteta enää pelkästään kausihuviksi, toivotavasti. Olin kyllä todella järkyttynyt, kun etsiskelin juttua kesäkissoista, olin aina ajatellut että ne ovat tällainen ehkä enemmän aikuisten juttu. Tuosta lemmikistä lienee lähtöisin koko ajatusmalli kausilemmikistä. En ole ainakaan itse onneksi ikinä tavannut ketään, joka olisi moista touhua harrastanut.

Kun palataan tähän vähän isompien maailmaan, löytyy kesäkissalle vähän toisenlainen merkitys. Kun rupesin tarkemmin miettimään, niin onhan meillä myös kesäkumi(kampanja) sana. Kesällä siis sattuu ja tapahtuu. Ajatuksena tuo kesäkissa joko ihmisenä tai lemmikkinä on kuitenkin tosi surullinen. Ymmärrän toki jos kaksi aikuista ihmistä moisesta kesäkissa ”leikistä” sopii, niin ok, mutta lemmikkien kohdalla sopimukset ovat hyvin usein kovin yksipuoleisia. Vai oletteko useinkin kuulleet puhuvasta kissasta…?

Ihka aito kesäkumipakkaus (kuva wikipediasta)

 

Kohdallani tuo kesäkissan (ihmisen!) etsiminen on todella ajankohtaista, myönnettäköön etten ole enää kuullut syksy- taikka talvikissoista. Onneksi eletään vasta kesäkuuta, onhan tässä yllin kyllin aikaa etsimiselle. Näin sitä usein tulee sanottua, sitte tajuaa elokuussa että myöhässä oltiin. Oma tapa etsiä kissaa on aika vaihtelevan monipuolinen. Törmäsin ihan hauskaan artikkeliin Panemaan -sivustolla, se ei varsinaisesti kesäkissaan liittynyt, lähinnä seksiseuraan. Sama asia kuitenkin kyseessä. Katsotaan löytyykö kissaa.